Outoa alkoholipolitiikkaa

Tässä kirjoituksessa haluan tuoda epäkohdan esiin.

On outoa, että vaikka pienellä paikkakunnalla on toimiva pienpanimo, joka pyrkii tekemään maukkaita ja tasapainoisia oluita, jotka sopisivat erittäin hienosti suomalaisiin ruokiin, niin oluita ei pysty kylän ihmisille myymään. Ei panimolta, eikä edes kylän Alkosta, mikäli siellä sellainen sijaitsee.

Pienpanimot joutuvat tämän takia tekemään oluistaan “kevyempiä”, jotta niitä voisi myydä edes ruokakaupassa. Samalla oluesta kuitenkin katoaa makuja, mikäli halutaan tehdä tasapainoinen tuote. Esimerkiksi monien suomalaisten pientuottajien juustojen kanssa kävisi erittäin hyvin vahvahko noin 7-til% olut, joka on hiukan makea ja aromikas. Samoin riistaliha, sienet ja juurekset kaipaavat hiukan runkoa oluilta, mutta läheisen pienpanimon vastaavia tuotteita ei käytännössä voi lain takia kotona nauttia.

Oluen rungolla tarkoitan sitä, että olueen jää hiukan enemmän maltaisia makuja ja sokereita, mutta samalla alkoholiprosentin on noustava, ettei olut maistu makealle mallasmehulle, vaan on tasapainoinen tuote. Tällaiset oluet olisivat parhaimpia kumppaneita suomalaiselle ruualle.

Suomessahan ei saa myydä pienpanimoiden vahvoja oluita kaupoissa, eikä edes panimoiden omissa putiikeissa. Viiniä, jonka alkoholiprosentti on huomattavasti suurempi, saa kyllä viinitiloilta, mutta miedompaa esim 6,7-til% olutta ei saa.

jatkuu…

Ainoa väylä saada ko. vahvuista olutta kotiin on Alko. Alkon valikoimiin pääseminen on vaan tehty melko hankalaksi. Alko tekee tuotehaut, joissa ilmoitetaan millaista olutta tullaan puolen vuoden päästä ottamaan valikoimaan. Tähän hakuun vastaamalla ja toimittamalla näytteet on mahdollista päästä Alkon hyllylle.

Haastavaksi asian tekee se, että hakuun osallistuu kutakuinkin kaikki panimot ja tukkurit, joilla on hakuun osuva tuote, ja näistä valikoimiin valitaan kuitenkin vain muutama. Loput jäävät nuolemaan näppejään. Määrät, joita pitää olla valmis toimittamaan, voivat olla pienille panimoille haastavia, sillä pitää olla valmis tuottamaan ja toimittamaan oluet Alkoihin ympäri maan, ei ole mahdollista saada niitä myyntiin vain oman kylän Alkoon.

Pienpanimon oluet eivät pääse oman kylän Alkoon, se ei ole mahdollista. Yllättäen kuitenkin yksi Arkadianmäen kupeessa sijaitseva Alko on eri asemassa ja sinne voi saada yhteenkin Alkoon oluet myyntiin. Kuinkas sattuikaan, että juuri siellä eduskunnan naapurissa on eri oikeudet.

Kuulostaako oudolta? Itsestäni ainakin. Miksei voisi ostaa lähiolutta kylän Alkosta tai suoraan pienpanimolta? Jos tämä kuitenkin on jo mahdollista yhdessä Alkossa, miksei se toimisi muissakin?

Ylipäätään tämä pienpanimo-oluiden suitsiminen on outoa. Ymmärrän, että alkoholipolitiikalla pyritään vähentämään runsaasta käytöstä johtuvia ongelmia, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei kukaan ongelmaksi asti juova juo pienpanimoiden oluita. Eihän siinä ole järkeä, ne ovat alkoholi/hinta-suhteeltaan sen verran kalliita, että kyllä ongelmajuojat löytävät aivan muut tuotteet, joihin tarttua. Pienpanimo-oluissa on kyse mausta, ruuan ja oluen yhdistämisestä, eli mauista, ei kännistä.

Kyselin jokin aika sitten päättäjiltä, että miksi tilaviinejä, joiden alkoholimäärät ovat kaksinkertaisia pienpanimoiden oluisiin verrattuna, saa myydä suoraan kuluttajille, mutta oluita pienpanimolta ei. Vastaukset olivat ympäripyöreitä ja lähinnä selitettiin, että näin tuetaan maaseudun yrittäjyyttä. No, nykyinen trendi myös pienpanimoilla näyttäisi kuitenkin olevan sijainti taajamien ulkopuolella.

Erittäin hyvänä esimerkkinä voisi mainita Rönnvikin viinitilan. Sinne on rakenteilla ansioituneen oluenpanijan, Timo Jukan toimesta nyt myös pienpanimo, siis samoihin tiloihin, joissa viinitila sijaitsee. Viinitilan 13% viinejä siellä voidaan myydä suoraan vierailijoille, mutta esim. 8% olutta ei… kuinkas poliitikot tämän perustelevat? Varmasti vanhalla alkoholilainsäädännöllä, mutta olisiko jo aika päivittää sitäkin enemmän nykypäivään?

Itse vieralin Tanskassa muutama vuosi sitten ja siellä on maaseudulle syntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana vajaat sata pienpanimoa, joista kyläyhteisön jäsenet saavat ostaa suoraan tuoretta lähiolutta. Tämä on kasvattanut ihmisten kiinnostusta makuun sekä oluen ja ruuan yhdistämiseen, ei juopotteluun. Tanskalaiset voivat ostaa kaikenvahvuiset oluet suoraan läheiseltä pienpanimolta ja näin myös tukea yrittäjyyttä. Pienet juustolat, joita Tanskassa myös riittää, suosittelivat kylän panimon heidän juustoille sopivaa olutta kyytipojaksi jne. Myös oluen panijoiden ei tarvitse tehdä kompromissejä makujen suhteen, koska ulosmyynnissä ei ole alkoholirajoituksia, vaan voivat suunnitella oluensa suoraan toimimaan myös vahvojen juustojen kanssa.

Toivoisin kovasti, että tällaiseen tilanteeseen päästäisiin joskus Suomessakin. Voisimme luottaa omaan historiaan ja näyttää, että olut tosiaan on erittäin toimiva juoma hienommillekin ruuille. Kyse ei ole pelkästä alkoholista ja määrästä, vaan mausta ja kuinka myös oluita voi maistella ja yhdistää ruokiin… mikäli niitä vain saisi myös kotona nautittaviksi.

Varmasti myös nuoret oppisivat ymmärtämään paremmin normaalin alkoholin käytön, kun näkisivät sen tapahtuvan ruokailun yhteydessä ja kun oluen sekä ruuan mauista keskusteltaisiin myös heidän kuullen.

Makuasioita? Kippis!