Oma tausta on ammattikeittiöissä ja se varmasti näkyy myös meidän oluissa. Maut ovat tarkeä asia itselle ja yksi syy miksi ylipäätään halusin perustaa panimon. Tarkoituksena ei ole vetää överiksi, vaan tuottaa maukkaita oluita, joita on myös helppo juoda.
Makuja saa olueen monella tavalla, voi käyttää perinteitä kunnioittaen erilaisia maltaita, hiivoja ja humalia. Jos taas katsotaan kauemmaksi taaksepäin niin oluitahan on maustettu vaikka millä. Ympäri maailman on käytetty hedelmiä, sokereita, siirappeja, marjoja, puutynnyreitä, yrttejä yms.
Nykyään joissain (suurissa)panimossa haetaan maut erikoisiin oluisiin aromivalmisteilla. Tämä sotii osin omaa ajatusmaailmaa vastaan ja tulee mieleen että mennään siitä mistä aita on matalin. Toki esimerkiksi aidon vaniljatangon käyttö, siinä määrin että se maistuisi oluessa, tulee niin törkeän kalliiksi, että jossain kohtaa on löydettävä se tasapaino… myös meidän. Tahi terva, sitä ehtaahan ei voi käyttää elintarvikkeisiin, vaan sitten pitää käyttää uutetta.
Uute kuitenkin yleensä tehdään uuttamalla siitä oikeasta aineesta. Aromi vs. uute?
Peräänkuulutan siis erilaisia makuja. Onneksi suurin osa pienpanimoista on aivan samoilla linjoilla ja se on ollut viime vuosina ihanaa huomata. Oluesta on niin moneksi. Suomessa tehdään erinomaisen maukaitakin oluita. Toivon todella, että yhä useammat ihmiset pystyvät astumaan omalta ulos omalta turvallisuusalueeltaan (peruslager?) ja kokeilemaan uusia asioita. Uusien makujen löytäminen on aivan mahtava maailma, kunhan ottaa ne vastaan avoimin mielin. Vaihtelu virkistää, tässäkin asiassa.
Tätä lajia meillä edustaa mm. Kesäkolli, eli inkiväärillä maustettu vehnäolut. Inkiväärit on ihan sitä itseään (ei siis aromivalmiste eikä kuivattu) ja siksi maku on suht terävä, raikas ja lopussa löytyy myös se inkiväärin polte. Meillä oli tutut ja perhettäkin auttamassa kun niitä pari päivää ensimmäiseen erään kuorittiin. Mausteissa on myös mm. luomu-appelsiininkuorta ja korianterinsiementä, joka on viljelty noin 7 km päässä panimolta. Kesäkollin kelit alkavat olla tältä vuodelta lopussa, mutta kevät-talvella pannaan uutta taas porisemaan.
Myös oluen käyttö ruuanlaitossa on ollut mielessä joitain oluitamme suunnitellessa ja se on yksi syy, maun tasapainon lisäksi, miksi muutamissa oluissa on varsin miedot humaloinnit. Hyvin miedosti humaloitua olutta pystyy käyttämään ruuanlaitossa, esim padoissa ja kastikkeissa ym. enemmän antamaan makua, eikä se tee ruuasta kitkerää/katkeraa vaikka lisätty olut kiehuisi kasaan. Tähän liittyen kirjoittelen joitain testattuja ruokaohjeita meidän Tuoppi & Sapuska blogiin.
Tästä esimerkkinä kuusenkerkällä maustettu ale, Metsän Henki. Tässä en ole käyttänyt tuoreita kuusenkerkkiä, vaan niistä keitettyä siirappia. Omasta mielestäni se toi parhaiten muun muassa jälkiruuista tutun maun olueen. Siirappi on tehty uuttamalla kuusenkerkkiä ja keittämällä niistä siirappi. Tuo pitkä keitto haihduttaa osan aromeista ja tämän vuoksi juuri siirappi toimii omaan nenään ja suuhun kivasti. Kuusenkerkkä ei tule aivan yhtä röyhkeästi esiin kuin edellisessä oluessa inkivääri, tasapainoinen ja maukas olut yhtä kaikki.
Sitten heti osuukin omaan nilkkaan, teemme myös Amerikan Serkkua, jossa ei ole humalan lisäksi muita mausteita. No, ei pidä jämähtää yhteen nurkkaan. Humalaa löytyykin sitten mukavasti tuoksussa, maussa ja katkerona. Teemme tätä, koska tykkäämme myös juoda sitä. Toimii saunaoluena kivasti. Suomen suvessa on mukava grillata ja Amerikan Serkku sopii vaan perus grillliherkkuihin kuin tuoppi käteen.
Munkintie on toinen ei maustettu olut. Tässä on taustalla oluen ja ruuan yhdistäminen. Tein ensimmäisen version tästä Mustialassa oluenvalmistusta opiskellessa 2005 ja Munkintie ollut siitä lähtien ympärivuotinen punaisen riistan ja juustojen kaveri meidän ruokapöydässä. Loivat katkerot, paljon makua ja hiukan makeutta tukevat hyvin tummia ja tukevia makuja joita edellä mainituissa ruuissa yleensä löytyy.
Palatakseni keittiöteemaan. Uusien tuotteiden suunnittelu ja testaaminen on mielestäni yksi hienoimmista asioista kummallakin alalla, sekä köökissä että panimolla. Miksi tekisin aina pippuripihviä ja caesaria? Välillä ne toki maistuu itsellenikin, mutta yleensä ravintoloiden listoilta löytyy paljon mielenkiintoisempia annoksia. Onneksi! Ideat ja halu tuoda asiakkaille uusia makuelämyksiä ja samalla hyvää mieltä on se suola miksi löytyy paljon mahtavia ja erilaisia ravintoloita.
Sama pätee oluissa, välillä menee “keppana” saunan jälkeen, no, ehkä nykyään Amerikan Serkku, mutta kuitenkin. Uusien juttujen ideoiminen ja testaaminen on mukavaa puuhaa. Rekolan Panimo on esimerkiksi suunnitellut ja pannut juuri oluen Ravintola Ainoon, joka edustaa suomalaista keittiötä Helsingin ydinkeskustassa. Mietimme yhdessä Ainon väen ja Ali Suvialan kanssa mitä makuja suomalaisesta oluesta pitäisi löytyä ja näiden pohjalta valmistettiin katajanmarjoilla loivasti maustettu olut, jossa ihan reilusti myös ruista mukana. Tullee myyntiin heillä marraskuussa 2012.
Maut ja mahdollisuus tehdä sekä löytää niitä on hieno asia. Tämä on ehkä tärkein syy miksi me teemme nyt mitä teemme. Juodaan olutta ja nautitaan makuasioista. Kippis!
