Munkintie

Sen kunniaksi, että Munkintie pääsi Alkon hyllyihin, niin tässä hiukan taustoja oluelle.

Resepti on peruja vuodelta 2005, jolloin suunnittelin lopputyöolutta Mustialan oluenvalmistuskurssille. Tähtäimessä oli jotain belgiansuuntaista ja omaa. Referenssinä sekä inspiraation lähteenä oli laseissa pari erilaista luostariolutta, joista itse todella pidän. Tähtäin oli siis asetettu jo silloin kohdalleen.

Lopputyöolut oli ryyditetty yrteillä, mutta pohja oli melkolailla sama kuin mitä Munkintie nyt. Olen tehnyt kyseistä olutta kotona tuosta vuodesta lähtien, hiukan resepti on matkalla muuttunut, mutta kovin vähän. Yrtit jäivät pois ensimmäisenä vuotena, koska oluessa oli jo sinällään ihan riittävästi makuja. Muutama satsi per vuosi on tullut tehtyä ja viime vuodet on resepti pysynyt samana, jota nyt panimolla käytetään.

Sen verran vielä reseptistä, että kuten pullossa lukee, niin siihen on käytetty siirappia. Jotkut ovat hiukan kyseenalaistaneet, että eihän se ole edes täysmallasolutta, kun siirappia käytät. Mutta kaikki kenellä laskin toimii, tietävät että sen sokerin saan halvemmalla olueen maltaista, siirappi on nimenomaan maun takia reseptissä. Vain maun takia. Belgit käyttävät usein näissä kandisokeria, joten sitäkin kautta ollaan reseptin osalta siinä mihin tähdätään.

Munkintie kypsyy pullossa. Vaikka olut on “valmis” kun se pullotetaan, niin kypsymistä maun osalta tapahtuu pullossa vielä useita kuukausia. Maku muuttuu / tasoittuu melkoisesti ainakin ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Juttelin tästä myös tutun panimomestarin kanssa ja hän komppasi asiaa omasta vahvasta oluestaan myös. Tankeissa on pienessä panimossa mahdotonta kypsyttää olutta useita kuukausia. Munkintietä kypsytellään Rekolan Panimossa noin kuudesta seitsemään viikkoon tankissa ennen pullottamista. Mikä raastaa tietenkin mieltä mieltä, kun tankkikapasiteetti on todella tiukka ja toivoisi kierron olevan nopeaa. Tästä ei kuitenkaan hättäilemällä selviä.

Kotona Munkintietä on nautittu sellaisenaan sekä juustojen kanssa. Välillä sitä tulee käytettyä ruuanlaitossakin antamaan tuhtia makua patoihin tai soosiehin. Itse pidän Munkintiestä myös esimerkiksi paistetun maksan kanssa. Jotenkin se vieno paahdettu makeus ja moniulotteiset maut pärjäävät ja tukevat vahvoja omintakeisia makuja joita maksasta tai esimerkiksi riistasta löytyy. Makuasioita sanoisin. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan tuhdin makuisten ruokien kanssa. Kun sopiva kumppani löytyy niin makuelämys on aina parempi kuin osiensa summa, siihenhän juoman ja ruuan yhdistämisellä myös tähdätään.

Nyt Munkintietä on siis saatavilla myös Alkosta kotiin maisteltavaksi. Tämä on asia jonka eteen teemme kovasti myös työtä. Haluamme todella, että ihmiset voivat kokea ja kokeilla makuyhdistelmiä kotonaan. Nauttia oluesta omassa rauhassa, oli se minkä vahvuista vaan!

Makuasioita, Kippis!