The Old Lady -pullotuskone, osa 1

Old Lady saapui maaliskuun loppupuolella. Ensin hiottiin maalipinnat ja otettiin selvää kuka saisi tehtyä koneeseen hihnat ja sovittiin huolloista. Informa Espoosta kävi mittailemassa pullotuskoneeseen liittyvät muut laitteet eli pullojen syöttöpöydän, kuljetinhihnat, etiketöinnin ja päivämääräleimauksen. Näiden toimitusaika on noin 3-4 viikkoa. Seuraavaksi maalataan pinnat ja kiillotetaan teräsosat. Samalla käydään saksalaisen valmistajan kanssa tehokasta kirjeenvaihtoa siitä mitä kaikkea laite vaatii toimiakseen:

Tietenkin paineilmaa. Kyseessähän on ns. karusellimalli, jossa pullot pyörähtävät kierroksen, jonka aikana ne nostetaan ylöspäin kiinni täyttöputkiin, täytetään ja lasketaan takaisin alas. Suuren täyttökarusellin jälkeen tulee korkituskaruselli, joka painaa kruunukorkin juuri pullotetun oluen päälle. Paineilmaa tarvitaan todella paljon, koska sylinterit, jotka nostavat pulloja, nousevat ilmanpaineella. Korkitus toimii mekaanisesti, joten se ei ime ilmaa. Kompressorille annettiin specsit Saksasta: noin 5 kW ja ilman tuotto noin 500 litraa minuutissa. Mikäli samalla ilmalla puhalletaan korkki myös pullon kohdalle, niin kompuran olisi oltava öljytön, mallia dentist, jolloin hinta pomppaa kolminkertaiseksi.

Tarvitsemme myös hiilidioksidia pullottimen olutsäiliön paineistamiseen. Tähän löytyy AGAlta hiilarit. Biogon C -elintarvikehiilidioksidia on panimolla oltava useampi pullo. Vaihdot saa onneksi 800 metrin päästä, jos tulee akuutti hätä. Korkin voi myös puhaltaa paikalleen tällä, mutta pitänee selvittää kuinka paljon se kuluttaa. Steriili ilma on toinen vaihtoehto.

Kuva karusellistä ylhäältä päin:

Juttu jatkuu, klikkaa alta auki:

Liitännöistä vielä. Koneessa on julmettu matriisi rasvanippoja muutamassa eri kohdassa eli kannattanee selvittää teknikolta, joka laitetta tulee huoltamaan, miten usein ja kuinka paljon niihin rasvaa työnnetään. Konehan on alapuolelta täyttä rautaa isoine hammasrattaineen sekä ketjuineen ja jotta kaikki liikkuu hyvin, vaaditaan väleihin öljyä ja rasvaa.

Sähköähän tuo imee myös. Alkupään kirjoituksista selvinnee, että meillä oli alkuun pieniä ongelmia sähkön riittävyyden kanssa, mutta tähän ne riittävät kyllä. Tietenkään samaan aikaan ei keitetä vierrettä ja pulloteta, etteivät sähköt laukea, mutta eihän näin tehdä muutenkaan. Meitä kun on vain kaksi, ja turha pölyttää maltaita pullotuspäivänä.

Sitten se tärkein liitäntä, eli tuote. Olut vedetään 1600 litran tankista letkulla pullottimelle ja onneksi näissä näyttää olevan nuo vakioliittimet (DN32), eipähän tätä tarvitse säätää.

Kaikki nämä liitännät pitää luonnollisesti vetää koneelle. Ei se riitä, että hiilaripullo notkuu nurkassa ja kompura toisessa. Melkoiselle hässäkälle johtoja ja letkuja  on myös löydettävä fiksu ratkaisu, etteivät ne pyöri jaloissa tiellä.

Saksalaiselta valmistajalta löytyi myös käytetty keräyspöytä valmiille, pullotetulle tuotteelle. Tähän pöydälle päätyy siis korkituksen jälkeen pullot hihnalta ja siitä ne tullaan keräämään laatikoihin ja lavoille odottamaan myyntiä ja kuljetusta. Näillä mennään tällä hetkellä. Lisää juttua tulee varmasti, kun uusia tapahtumia koneen parissa kertyy. Kippis!

This entry was posted in Panimo and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Comments are closed.