Säpinää! – Outoa alkoholipolitiikkaa, osa III

olsulakiPalataanpas taas hetkeksi ihanan poreilevaan suomalaiseen alkoholipolitiikkaan.  Tosin viime aikoina mediassa on vaahdottu enemmän siitä tietystä ovesta, jota joku oli vapaa-aikanaan käynyt nikkaroimassa. Ja sitä myöten keskustelu alkoholipolitiikasta muistuttaa enemmänkin laihaa tiskivettä. Mutta yritetään nyt vähän hämmentää tätäkin puolta. Asiassa on tapahtunut sekä negatiivista että positiivista kehitystä.

Tässä jokunen viikko sitten Ylen pääuutislähetyksessä Jari toisti pienpanimoiden toiveen saada ulosmyyntiluvan suoraan panimoista. Kuten tiedetään, niin viinitiloillahan tuo mahdollisuus jo on. Netissä sama uutinen: Alkoholilaki kuohuttaa pienpanimoissa

Samassa uutislähetyksessä STM:n edustaja tokaisi , että ulosmyyntilupaa ei ole eikä tule. Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta viesti oli selvä. Perusteena  kieltoon yritettiiin antaa  jotain kummallisia selityksia EU:n maatalouspolitiikasta, mutta sehän nyt on ihan peetä.

Meitä vähän ihmetytti, että miksi näin jyrkkä näkemys. Mutta syy lienee tämä: Kirjallinen kysymys valtion monopolista

Eli kun Suomessa lipsahti viinitiloille lupa ulosmyyntiin, niin EU:ssä siihen suhtauduttiin hyvinkin karsaasti. Muuten asia ei kai olisi ollut ongelma, mutta kun täällä on se alkoholimonopoli, jota Suomi saa ylläpitää poikkeusluvalla. Ja jos Suomessa nyt annettaisiin pienpanimoille lupa ulosmyyntiin, saisi EU taas uuden lyömäaseen poliittisiin vääntöihin. Todennäköisesti pienpanimot ovat virkamieskunnan silmissä niin vähäinen asia, ettei sen vuoksi kannata uhrata yhtään neuvotteluissa käytettäviä pelimerkkejä.

Perisuomalaiseen herran pelkoon taisi tuokin toive kaatua? Alkoholipoliittisestihan tällä pienten toimijoiden myynnillä ei ole mitään merkitystä kulutukseen. Maut, lähituotanto, lähiruoka ja lähiolut, näillä voitaisiin jopa vaikuttaa valistavasti kuluttajiin, luoda panimokyliin lisää matkailuelinkeinoa, sekä yhteisöllisyyttä.

Mehän tehdään vain iloisesti olutta ja hyviä makuja, jotka sopivat hienosti suomalaisiin juureksiin, sieniin ja esimerkiksi riistalle. Vaikka mikäs tässä touhutessa. Olisi vain hiukan enemmänkin annettavaa ihmisille tällä puolella… mutta ehkä se mäyriksessä myytävä poreileva tiskivesi vaan sitten on terveellisempää.

No entäs ne positiiviset uutiset?

Asia ei varsinaisesti liity suoraan alkoholipolitiikkaan, mutta likeltä liippaa kuitenkin. Meidän yksikätinen panimomestari Jari Leinonen sai yllättäen audienssin Alkon hallintoneuvoston puheenjohtajan kanssa. Eli Jari pääsi keskustelemaan kansanedustaja Sari Sarkomaan kanssa alkoholipolitiikasta, sekä viestittämään pienpanimoiden hankalaa asemaa kehittää omaa liiketoimintaansa.

Erityisesti Sarkomaata tuntui kiinnostavan Alkon rooli ja sen toimintamallit. Hän yhtyikin meidän näkemykseemme, että nykyinen Alkon kohtalaisen kankea toimintatapa on haasteellinen suomalaisille pienyrityksille. Lisäksi häntä askarrutti, että onpa kummallista, kun piskuisen pienpanimon  yrittäjä joutuu yksin hoitamaa asian lobbaamisen. Noh, ihan yksin tässä ei olla, mutta ilmeisesti virkamieskunta pitää päättäjät siististi omassa kuplassaan ja pimittää kaiken tiedon itsellään. Heille asiaa on kerrottu monelta taholta moneen kertaan.

Sattuipa vielä sopivasti niin, että Alkon hallintoneuvoston puheenjohtajalla oli seuraavalla viikolla tapaaminen Alkon uuden toimitusjohtajan Hille Korhosen kanssa, ja hän lupasi ottaa asian esille palaverissa.  Toivottavasti uusi toimitusjohtaja ottaa meidän toiveet tosissaan ja rupeaa uudistamaan Alkoa  ja sen  toimintatapoja esim. Systembolagetin suuntaan, niin ehkä Alkokin voisi siirtyä pikkuhiljaa 2010-luvulle. Systembolagetissahan pienpanimot saavat omat oluensa myyntiin juuri niihin (paikallisiin) myymälöihin, joissa tuotteelle on kysyntää.

Pienpanimoiden ulosmyynnin ja Alkon toiminnan lisäksi muita uuden alkoholilain myötä pöydälle nousevia  asioita ovat keskioluen ja nelosen kohtalo: kauppaan vai Alkoon.

Pienpanimot ovat oikeastaan jättäneet tuon asian rummuttamisen isoille panimoille, mutta ajattelimme, että ehkä Rekolan Panimolla olisi tähän jotain annettavaa.

Ja tässä on meidän 2 senttiä:

kapinapaita

 

Eikun tilaamaan 🙂

Koodilla REKOLAN saa ilmaiset toimitukset maaliskuun ajan.

 

Makuasioita, Kippis!

t. Juha & Jari

p.s. Me ei noilla kapinapaidolla tehdä yhtään rahaa.

This entry was posted in Panimo and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

5 Responses to Säpinää! – Outoa alkoholipolitiikkaa, osa III

  1. Jhassinen says:

    Itse olen mielenkiintoinen jos päädyttäisiin tälleiseen malliin.
    Ruokakauopoissa sallittaisiin korkeamman prosentin tuotteet ,mutta myynti määrään puututtaisiin, eli ei myydä sixpäkkejä vaan irto pulloja. Tällöin lepyteltäisiin kukkahattutädit jotka pelkäävät alkoholistien ostavan kalliimpia/laadukkaampia tuotteita, mutta he ketkä haluavat makua ja laatua saavat haluamansa.

  2. Hienoa, Rekola – juuri ylhäältäpäin pitää Alkon toimintaan pyrkiä vaikuttamaan! Oluiden ostopäällikön kanssa on ehkä mukavampi rupatella, mutta ei hän pysty kovin isoja muutoksia ajamaan koneistossa läpi (oma työpaikka on vaakalaudalla, jos ryhtyy liian radikaaliksi). Toivottavasti visiitillä oli konkreettisia vaikutuksia Alkon asenteisiin, ja vaikka sen monopolia ei nykyisessä mielipideilmastossa mikään uhkaa, saisivat edes toimintatavat muuttua nykyistä suopeammiksi pienille toimijoille.

  3. olli says:

    Mun mielestä tuossa nelosen myynnissä ruokakaupoissa vois olla sen tyylinen sääntö, että jos sama alkoholimäärä maksaa nelosessa vaikkapa tuplasti enenmmän, kun halvimmassa klmosessa, niin sitten eikun hyllylle. Tällä estetään se, että neloset päätyy suurkuluttajien suuhun, päästään eroon ulkomaisten oluiden läträämisestä, ja annetaan harrastajille ja tuottajille lisää liikkumatilaa.

    Eli, jos 100% alkoholin litrahinta on euron keskioluttölkillä:
    3€/(3*0,33*0,045) =67€/l
    niin jos tuo hinta olisi korkeampi prossasella oluella tuplat, niin minusta tuote voisi ihan hyvin olla myynnissö ruokakaupoissa.

  4. Malty-Jari says:

    Kiitos Seppo. Kyllä Sari kuunteli ja ymmärsi, tai ainakin kokeneena poliitikkona antoi näin ymmärtää 😉
    Lupasi tosiaan keskustella asiasta uuden TJ:n kanssa. Tuon valtavan koneiston suunnan muuttaminen on vaan todella vaikeaa. Tällä hetkellä tuntuu, että Alkossa aina vedotaan siihen, että heidän pitää olla tasapuolinen myös muita eurooppalaisia panimoita/tuottajia kohtaan. Tämä on ollut yhtenä ehtona monopolin saamiseksi EU:n sisälle.
    Toisaalta, mikä estää saksalaista panimoa perustamasta Suomeen satelliittipanimoa? Tällöin heilläkin olisi lähi-Alko johon tuotteen saisi mikäli systeemi tämän sallisi.
    Toinen vaihtoehto, mitä tulee mieleen, voisi olla että Alkon myymälöillä olisi vapaus valita muutama tuote listattujen ulkopuolelta.

    Systeemi vain on niin jäykkä ja selkeästi suunniteltu suurten rytmiin sopivaksi. Pienet yritykset toimivat nopeammalla syklillä ja reagoimalla tämän hetken juttuhin, mutta kun viive saada tuotteet myyntiin on noin vuosi, niin eipä niitä kauheasti voi kehitellä. Tällöinkin ysein niin, ettei niitä saa oman kylän Alkoon. Ravintoissa toki on aina mahdollista myydä vahvempiakin, mutta ravintolamyynti on kuitenkin melko pientä ja mehän toivotaan, että ihmiset saisivat maistella maukkaita oluita nimenomaan kotona, esimerkiksi hyvien ruokine kanssa.

    No, ensiviikolla nähdään seuraavan kerran Alkon edustajia, ihan koko pienpanimoliiton voimin, joten katsotaan mitä terveisiä sieltä tulee.