Pikkutarkkaa hommaa

Tässä juttu, jonka olen kirjoittanut jo jossain vaiheessa kesää, mutta jäänyt syystä tai toisesta postaamatta. Pannaan nyt kuitenkin valaisemaan mitä on tullut tehtyä ja ajateltua matkan varrella:

Sitä vois kelata, että kun hommaa panimolaitteiston, vaikka sen koko paketin Mr.Porterilta ja siihen tankit, pullotuskoneen sekä hiilarit, niin päästään jo aika pitkälle. Juu, EI.

Panimon kokoamisen loppuvaiheessa kiteytyi se, kuinka pikkutarkoista asioista pitää ihan tosiaan olla selvillä, että voi panna työkseen. Esimerkkinä voisi heittää sen veden. Se kun vaan ei ole samanlaista kylästä toiseen. Pitää perehtyä ja palata oppikirjojen ääreen, laskeskella ja ennen kaikkea vertailla niitä ioneja, jotta pystyy ymmärtämään mistä ero oluessa johtuu vaikka resepti on sama. Tämä on jo kotipanijoillekin tuttua.

Toinen selkeempi esimerkki: Ajattelin, hölmönä, että koska hommataan elintarvikehappi pullossa ja meillä on valmiina osa, jolla siitä voi jäähdyttimen jälkeen ”ruiskuttaa” virtaavaan vierteseen, niin se on valmis. Hapetus hoidettu. Kamat kiinni toisiinsa ja go.
…jatkuu

Nope, ei onnistunut. Ei edes laitteiden ostaminen alkuun. Happi on ensinnäkin, kuulemma, aggressiivinen kaasu (tässä vaiheessa voi lukea sen disclaimerin taas) ja kaikki härpäkkeet, jotka ovat kosketuksissa sen kanssa, pitää olla täysin öljyttömiä, jotenkin tietyllä tavalla pestyjä. Tähän eivät edes kaikki teräsfirmat, jotka noita putkia hitsailee, osanneet antaa selkeää vastausta. Oikeesti, ne kaasuihmiset osaa kertoo sen tarkemmin. Pointti tässä on se kuinka hiton vaikeaa on, kun yrittää ajatella ja budjetoida asian tietämättömänä ja loppumetreillä paljastuu taas joku asia mistä ei oikeastaan ollut mitään käsitystä.

Lisäksi samaan liittyen, pitäisihän meidän tietää se hapen määrä mitä yhteen erään työnnetään, jotta osaa seuraavalla kerralla työntää saman verran. No, siihen tarvitsee varmaan mittarin. Google auttaa. Pitää vaan vaihteeksi muka tietää mitä haluaa, mikä on paine vierteessä, mitkä ovat kierteet kiinnittimissä, jne. Toisaalta, miksei vaan laskisi kuinka monta sekuntia se hana on puolikierrosta auki? Voisi toimiakin.

Tämän kertainen kirjoitus voi vaikuttaa siltä, etten tiedä oluen valmistamisesta yhtään mitään. Puolustukseni sanon, etten ole mikään insinööri. Olen entinen keittiömestari, pelannut koko ikäni makujen parissa, vääntänyt isolla kädellä ja pipertänyt myös pientä, opetellut uusia asioita ja ollut tekemisissä mahtavien ihmisten kanssa.

Ymmärrän jotain makujen päälle, ymmärrän mikä vaikuttaa mihin, myös jollain kemiallisella tasolla oluenpanossa ja ennen kaikkea, tiedän mitä haluan tehdä ja miten saan aikaan hyvän makuista olutta. Ainakin on selkeä visio mitä halutaan tehdä.

Lähinnä pään sekoittaa se, että vaikka tarkoituksena on tehdä makuja aidoista luonnollisista raaka-aineista, niin pitää tietää tekniikasta, kemiasta ja kierteistä kuin insinööri. Siis insinöörejä yhtään väheksymättä, itse olen kuitenkin vain keittäjä.

Osa lukijoista varmaan nauraa partaansa, mutta nytpähän saavat muutkin pienen käsityksen miten laaja-alaisesta hommasta on pienpanimon pyörittämisessä kysymys. Kun on itse vastuussa siitä, että se briteistä tuleva putki saadaan kiinni siihen Instrumenttitehdas Kytölän valmistamaan mittariin ja vielä paineet kohdilleen, niin se ei ole selvinnyt opiskelemalla rasvojen sulamispisteitä tai suklaan temperointia. Kiitos vain Kytölällekin neuvoista hapenvirtausmittarin suhteen. Ja tämä ei todellakaan ollut maksettu mainos.

Toistan vielä koko kirjoituksen ytimen: On kovin monta mahdollisuutta mennä metsään, kun yrittää ajatella ja budjetoida asian kokonaisuutta onnellisen tietämättömänä edessä lymyävistä kiemuroista, jotka loppumetreillä vaikuttaa kaikkeen.

Ehkä hyvä todeta tähän väliin, että kaikesta huolimatta pysyimme täysin alkuperäisessä budjetissa, vaikka isoja muutoksia tulikin. Ha!

Nämä pari esimerkkiä olivat vain pieniä helmiä, näitä riittää… ja se tekee koko asiasta ainakin itselleni erittäin mielenkiintoisen ja samalla käy läpi nautittavan sekä jatkuvan oppimiskäyrän. Laitteet on pitkälti jo kasassa, mutta aina tuntuu olevan jotain teknistä juttua, mitä pitää tietää, oppia ja hankkia.

Odotan todella kuitenkin aina niitä panoja. Se on se asia, joka näkyy ja maistuu ulkopuolelle, oli tekniikka millaista panimossa vaan. Pääasia on kuitenkin makujen luominen.

This entry was posted in Panimo and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Comments are closed.