Mistä se etiketti oikein syntyy?

Heips! Olen Aino-Maria Vuoti ja olen Rekolan Panimon etiketin ja muun graafisen materiaalin suunnittelun takana.  Ajattelin vähän valottaa, mistä tämän etiketin suunnittelu lähti ja miten mahtava projekti se on ollut ja on vieläkin!

Jotain voisin itsestänikin kertoa. Opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuotta graafista suunnittelua Lahden muotoilu- ja taideinstituutissa ja olen kotoisin Kempeleestä, Oulun kupeesta.

Oikeastaan etiketin matka alkoi viime vuoden syksyllä näihin samoihin aikoihin, kun etikettiehdotukseni tuli valituksi oppilaitoksessani järjestetyssä Rekolan Panimon etikettikilpailussa. Pojat toivoivat etiketiltä jotain perinteisestä poikkeavaa sekä helposti muuntautuvaa monelle oluelle. Olin ratketa riemusta, kun kuulin, että etikettiehdotukseni oli poikien mieleen. Yhteistyö käynnistyi saman tien.
Etiketissä lähdin heti ajatuksesta, että sen tulisi leikitellä muodoilla ja olla helposti muunneltava oluiden makujen mukaan. Päädyin leikittelemään panimon nimellä ja teinkin monenlaisia kokeiluja ennen kuin löysin soljuvan muodon. Kontrastina etupuolen räväkkyydelle päätin rauhoittaa informaatiota takana tekstinasettelulla, joka kumminkin on yhtenäinen osa etuosaa. Tekstin on oltava lukukelvollista ja sitä väänsin pitkään. Myös tekstin hierarkia oli tärkeä määritellä typografisesti, jotta informaatio jakaantuisi helpommin. Haastavaa oli pysyä etiketin koon sisällä ja silti saada kaikki tarpeellinen tieto pieneen tilaan. Pienet yksityiskohdat, kuten QR-koodi, viivakoodi ja Palpan pullonkierrätysmerkki, ovat olennainen osa etiketin ulkoasua. Niiden luettavuus on erittäin tärkeää.

Etikettiä ei voi suunnitella ilman pulloa. Pullo, johon päädyttiin poikien kanssa, oli hyvä valinta. Sitä pohdittiin huolella niin etiketin, että pullotuskoneen kannalta ja päädyimmekin heti pudottamaan suuren osan pelkin tuotannollisin perustein. Viimeisten pullovaihtoehtojen ympärille käärittiin etiketistä tekemäni tarrat, jotta saadaan oikea käsitys, miltä pullo näyttää etiketin kanssa. Myös etiketin materiaalilla on suuri vaikutus lopputulokseen ja läpinäkyvälle pinnalle painettu etiketti keventää huomattavasti painatuksen ilmettä ja antaa oluellekin tilaa näkyä. Myös painopaikan valinta ja laadukas jälki ovat osa suunnittelutyötä, ja siitä kiitänkin valitsemaamme painopaikkaa – kiitos! Lopputulos puhukoon puolestaan, pohjoisittain: kehtaapahan sitä katella!

Kun etiketti oli sitten melkein valmis painoa varten, kyselin vielä kollegoiltani etiketistä ja sain palautetta etuosan luettavuudesta. Se ei ole välttämättä helppolukuinen, mutta herättääpä heti kiinnostusta ja se olikin tarkoitus. Mielestäni etiketin ei tulekaan olla helppo, sillä silloin se jaksaa kiinnostaa, haastaa sekä erottuu visuaalisesti muiden oluiden joukosta. Myös yksi tärkeä suunnittelukriteeri oli hyllytilanäkyvyys, jolloin etiketin etuosa toimii jatkuvana kuviona, kun sen asettelee oikein hyllyyn.

Kaikkea sitä pitääkin ottaa huomioon tehdessään etikettiä!

Panimon poikien kansa työskentely on ollut ja on edelleen erittäin antoisaa. Hienoin fiilis tulee siitä, kun pitää käsissään pulloa, jossa näkee oman kädenjäljen ja miten onnistunut se on. Vielä hienompaa on korkata pullo ja päästä nauttimaan sen sisällöstä! Ja se on hyvvää! On myös ihana saada sekä poikien, että tuttujen kautta positiivista palautetta ja kuulla, että se herättää huomiota. On myös hienoa, että olen päässyt käyttämään etikettikuvaa laajemminkin muualle: käyntikortteihin, nettisivujen taustalle, paitaprintteihin jne.

Innolla odottaen uusia projekteja Rekolan Panimon kanssa, sekä kiitän ja kumarran puheen vuorosta!
Kiitos kaikille palautetta antaneille!

Terkuin Aino

PS. Kysymyksiä saa tähän yhteyteen toki laittaa! Vastailen niihin mielelläni
.

This entry was posted in Panimo and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Mistä se etiketti oikein syntyy?

  1. Santtu Rantanen says:

    Mukava kuulla tätäkin puolta 🙂

    Olen itsekin Muotoiluinstituutin kasvatti, ja olen ihaillut aikaisemminkin panimon graafista ilmettä. Hyvää työtä!

  2. Pingback: Etiketit ja päätöksenteon vaikeus | Rekolan Panimo