Kesähessuna Rekolan Panimolla

”Ohoh, ai oot panimolla kesätöissä! …Mitäs kaikkea siellä käytännössä tehdään ja mikä sun työnkuva oikein on?” – Perusjampparepliikki aina, kun kerroin, missä olinkaan duunissa.

Värikäs, tapahtumarikas, monipuolinen, haastava, mielenkiintoinen, antoisa, fyysisesti koetteleva, ennalta-arvaamaton, avartava ja veikeä… Näin voisin epämääräisesti luonnehtia kesäduuniani Rekolan Panimolla!

Aputyttö Annukka eli Petra ja Volkkarin paku Pääsin siis töihin oluen pariin Volkswagen Hyötyautojen Apupoika Antero -kampanjan kautta, joten en tiennyt etukäteen lainkaan, mihin paikkaan työhakemusta täytin. Nyt voin vaan todeta, että tuo panimoduuni ylitti tämän innokkaan kesäduunarin odotukset moneen kertaan, mahtavaa! Kuten epä-oluthippi-jengillä yleisesti, miullakaan ei vielä keväällä ollut harmainta hajua, mitä työ panimolla oikeasti olisi, joten en osannut odottaa oikein mitään muuta kuin kuskin hommia Transporterilla 😀 Ainakaan ei ensimmäisenä tullut mieleen, miten paljon panimolla tehdään työtä, johon olut ei suoranaisesti liity! Siis laitteiden värkkäilyn, pesemisen, siivoamisen ja kaikenmaailman valmistelujen määrä on huomattavan suuressa roolissa täällä pienpanimolla tehtävää duunia. Melkein toisina päivinä voisi kuvitella olevansa jollain siivousfirmalla töissä, kunnes näki taas nuo mallassäkit ja olutlaatikot ja pullot havahtuen, että Eikun…

jatkuu->

Kesään Rekolan panimolla on mahtunut työtä laidasta laitaan, vaikka “päähommana” onkin ollut noin joka toinen päivä olutlaatikoiden ja kegien kuskaaminen ympäriinsä juomataloon, kauppoihin ja ravintoloihin – lähinnä Mäntsälä-Helsinki välillä mutta toisinaan myös Raumalle saakka, mihin saikin helposti koko työpäivän hurahtamaan. Mitä erilaisimpia paikkoja tuli nähtyä ja ihmisiä tavattua, haasteista selviämisestä puhumattakaan! (Sarjassamme ’Missä hitossa mä oon ja miten täältä pääsee pois ja panimolle’ – puhelimesta akku loppu, navigaattoria ei ole ja tärkeät numerot hukassa :—D kuka arvaa että tällaiset hässäkät kuulu lähinnä ekoihin työpäiviin?)

Myös painavahkoissa kegeissä (30+ kg) oli toisinaan vähän vääntämistä, kun sai varoa selkäänsä mutta kuitenkin täytyi raahata useita pönttöjä peräkkäin, mahdollisesti pitkää matkaa ja jopa rappusia ylös tahi alas… Nimim. kesän jäljiltä lihaskimppu tytönryökäle 155cm

Inkiväärin kanssa leikkimistä en varmasti unohda, sitä on tullut muutama kymmentä kiloa kuorittua ja pilkottua (kädet rakoilla) omaa lemppariani, mainiota Kesäkollia varten! 🙂 Lisäksi oluita varten on tullut murskattua ei-ihan-hyppysellisiä katajanmarjoja ja korianteria, kuorittua appelsiineja, haettua tukusta siirappia, Lahdesta maltaita (viimeksi yhteensä lähes 400 kiloa, 20kg säkkejä. Pientä nostelua?) ja mitähän kaikkea muuta…

Kegien pesuaOluenpanoa on tullut avustettua, pullotuksessa hosuttua yhdessä talkooväen kanssa, pestyä rapaisia kegejä kokonainen työviikko, todellista tetristä pelattua panimon tiloissa ( = kuinka nämä miljoona lavaa tavaraa mahtuvat tähän halliin tukkimatta kulkureittejä), inventaariota tehtyä (“Miten nää laatikkoluvut ei IKINÄ täsmää!!” -Jari), tiskattua, yleisiä juoksupojan hommia toimitettua, tyhjennettyä hiivaa tankeista, festareille valmistauduttua ja siellä häärättyä hanannykijän roolissa – unohtamatta mestojen purkamista ja kotiin pikkutunteina ajelua, siivottua vähän lisää, pestyä edustuspakua, kirjoitettua Apupoika Antero -höpinöitä naamakirjaan, toimittua (känni)kuskina, opittua Jotakin jopa itse Oluesta! .. Eikä tässä varmasti ollut vielä kaikki!

SOPP2013

Työpäivien rullaamisen mittaan en ole voinut kuin kummastella, mikä supermies lampaan vaatteissa tuo Malty-Jari oikein on…. Tällaista pytinkiä pyörittäessä käytännössä yksin eivät tunnit vuorokaudessa meinaa riittää, kun päähenkilön töiden kirjoon kuuluvat pienpanimon kaikki työt siivoojan hommista myyntiin, markkinointiin ja jakeluun sekä festarimeininkeihin. Ainakin miullekin on riittänyt puuhaa työpäivinä pitkin kesää, usein ei ole tarvinna tyhjänpanttina norkoilla! En voi kuin hattua nostaa, että yksityisyrittäjä jaksaa painaa hyvällä hengellä pitkää päivää tehden vielä käsityömeiningillä maistuvia oluita sekä nimenomaan Yrittää isolla yyllä ! (Toisinaan hullun hommaa mutta hulluillahan on aina hauskempaa, joten kannattaa ;-))

Lämmöllä kiittäen ja kuitaten Petra alias kesähessu (eli kaljakuski, siivouspalvelu, roudari, tiskari, hanannykijä, juoksupoika ja mitä näitä nyt oli!) 

This entry was posted in Panimo and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Comments are closed.