Ilon kyyneleitä

Nyt tuli letkua ja liittimiä! Pikkusen pitää vielä hitsailla, joten maanantaina hoituu loput kuntoon.

Liittimet tulivat siis tänään ja koska tiedon asiasta jo aiemmin sain, niin paninpa “eilen” ensimmäisen oluemme.

Täytyy myöntää, ettei ollut ihan helppoo, eikä välttämäti mennyt kuin Strömsössä. Uudet oudot vehkeet, keskellä yötä ihan issekseen, niin kyllä siinä kaikenlaista kertyy tehtäväks, mietittäväksi, säädettäväksi ja vahdittavaksi.
Siellä se nyt kuitenkin jo kovasti pulputti. Iloisena voin tällä hetkellä sanoa, että osui aikas hienosti maaliin ainakin vierteen osalta, vaikkakin vaati temppuja. Se mitä hiiva tekee onkin seuraava asia, ja katsotaan sitä myöhemmin.

Koetan raapustella itse oluen panosta viikonloppuna blogiin ihan jutun.

Iso UUTINEN siis meidän osalta! Eka olut on käymässä! =)

Tänään kun (heti) mittaili vierteen sokeripitoisuuksia ja maisteli panosta, niin tuli kovin helpottunut, melkein herkkä olo. Melkein voisi sanoa, että hiukan liikuttui. Pitkään oon tahkonnut tämän eteen, ja jos laitteiden saapuminen oli iso juttu, niin tämä meni edelle. Nyt se konkretisoitui. Lähinnä se, että sai tehtyä sen vierteen, josta hiiva tekee juuri tällä hetkellä olutta.

Vielä on matkaa siihen, että saadaan myyntiin asti se olut, kuranttina ja sellaisena kuin sen pitää olla. Siis monta mutkaa mitkä voi mennä metsään, mutta nyt tuntuu hyvältä.

Kiitos seuraajille ja kannustajille. Tätä iloa saa jakaa.
Seuraavat edessä olevat tosiasiat: katsotaan miten käyminen & kypsyminen onnistuu, ja mikäli hyvin, niin seuraavina haasteina plottaminen ja astiointi. Asiat kerrallaan, niistä siis myöhemmin, nyt hiukan leiriä ja seuraavat tulille 😉

t. Malty-Jari

This entry was posted in Panimo and tagged , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Ilon kyyneleitä

  1. Annemi says:

    Do dii. Iloitaan täälläkin ensimmäisestä! Nimittäin eilen juurikin mietin erään pubin olutvalikoimaa katsellessani että milloinkohan heidän listoilla on Rekolan Panimon tuotetta nautittavaksi…

    • Malty-Jari says:

      Hienoa! Kuukausihan tässä vielä ainakin menee, että niitä roudaamaan pääsee ja siinäkin matkalla muutamia aitoja ylitettävänä. Ei millään malttaisi odottaa.
      Mutta sen jälkeen, ei muuta kuin kysymään siitä tiskin takana olevalta, että löytyykö Rekolan Panimon tuotteita 😉
      Kiitos kommentista ja Kippis!