Etiketit ja päätöksenteon vaikeus

Jatkona Aino-Marian etiketti-postaukseen omat kokemukset projektista tässä.

Etiketit ovat varmasti yksi tärkeimmistä asioista, joihin panimon kannattaa kiinnittää huomiota. Itse oluen lisäksi se on ehkä seuraava asia, joka vaikuttaa, ainakin kaupan hyllyllä ihmisiin.

Suunnittelimme joitain jo itse, mutta luottoa omaan graafiseen osaamiseen ei ollut tarpeeksi. Soittokierros tutuille mainostoimistoissa osoitti hintojen olevan yli budjettimme. Itse yrityksille kouluprojekteja tehneenä ajattelin, että kokeillaan alan kouluja. Kyselykierros niissä oli rohkaiseva, vaikka olimme pieni aloittava yritys, niin kiinnostusta kuitenkin löytyi.

Päädyimme valitsemaan Lahden muotoiluinstituutin ja hinnankin ollessa sopiva päädyimme sopimukseen muustakin kuin pelkän etiketin suunnittelusta. Siitä kuitenkin aloitettiin. Ensin kasasimme briiffin ja sitä esittämään luokan eteen. Paikalla oli lähes kolmisenkymmentä opiskelijaa ja opettajat. Kerroimme omista toiveistamme, meidän ideologiasta yrityksen ja oluiden suhteen sekä tietenkin maistatimme demo-oluitamme tuleville suunnittelijoille. Osa jengistä oli todella kiinnostuneita ja esittivät kysymyksiä laidasta laitaan, oluetkin maistuivat. Niinhän ne ilmaiset tuppaavat tekemään.
Jatkuu ->
Vuorossa oli parin viikon odotus ennen välipresentaatiota. Jännitys vain kasvoi, kun presis läheni. Saavuimme koululle ja saimme nähtäväksi parikymmentä etikettivaihtoehtoa kustakin kolmesta oluesta. Taso oli mielettömän hyvä, en ollut voinut kuvitellakaan kuinka makeita teoksia he olivat saaneet aikaan.

Olimme toivoneet rohkeita vetoja ja nyt pallo kääntyikin meille. Meidän pitäisi olla rohkeita ja valita se etikettisarja, joka kuvaa meitä ja panimoamme parhaiten. Ensin kuitenkin saimme helpotusta valintaan; otimme mallit kotiin ja levitimme ne viikoksi keittiön pöydille. Niistä oli tarkoitus valita 3-6 jatkotyöstöä varten. Valinta ei ollut helppo, sillä melkein kaikki voisivat päätyä pullojen kylkeen hyllyyn.

Viikon niitä tuijoteltuamme ja esiteltyämme tuttaville ja kavereille päädyimme ensin seitsemään jatkoon menijään ja lopuksi väänsimme niistä vielä kolme pois. Sydäntä särkevää hommaa, sillä etiketeistä näki, että jengi oli paneutunut asiaan, kuunnellut meitä ja tehnyt kovasti töitä asian eteen. Homman nimi oli kuitenkin selvä: vain yksi tulisi lopuksi pääsemään tuotantoon ja muut eivät. Toivon, että opiskelijat ymmärtävät kuinka paljon arvostimme ehdotusten eteen tehtyä työtä. Suurin osa on meidän silmissä täysin ammattilaisia.

Valintakriteereinä olivat erottuvuus hyllyssä, etiketin piti näyttää meiltä, tuntua omalta ja olla rohkea. Tuttuja kävi antamassa omia mielipiteitään, joita myös kuunneltiin, työpaikalla ja koulussa näytettiin parhaimmistoa ja kysyttiin mielipiteitä. Painavan sanansa saivat antaa tietysti myös tutut olutharrastajat, hehän olisivat juuri meidän kohderyhmää.

Tärkeintä oli kuitenkin, että se tuntuisi meidän etiketiltä ja kuvastaisi meidän hiukan erilaisia oluita. Vertailtiin tietenkin myös olutetiketteihin kaupan hyllyissä – printit kädessä kierrettiin Cittareita ja katsottiin, mikä meidän parhaimmistosta erottuisi massasta. Pienpanimojen kohdalla se olisi väri, sillä jotenkin melkein kaikki etiketit olivat joko läpinäkyviä (lasin ruskeita siis) tai muuten olemukseltaan melko tummia. Pitäisikö meidän olla rohkea ja räväkkä, ovatko oluemme sitä? No, ainakin osassa käytetään massasta poikkeavia raaka-aineita ja rohkeita valintoja niiden suhteen.

Jatkoon päässeet käytiin opettajien ja opiskelijoiden kanssa läpi. Kerroimme samalla valintakriteereistä, samoista asioista, joita briiffissä kävimme läpi. Vaikka etikettifinalistit olivat käytännössä valmiit vaikka heti, toivoimme jonkinlaisia muutoksia jokaiseen. Jätimme oppilaat viimeistelemään taideteoksiaan opettajan johdolla ja jatkoimme itse pohdintaa, mikä niistä olisi meille paras. Tämä päätös olisi mukanamme pitkään, vaikuttaisi todella paljon toimintaamme, myyntiin ja koko kuvaan meistä ja yrityksestä. Ei mikään pikku juttu siis.

Pidämme maukkaista oluista, ja tarkoitus on myös itse tehdä sellaisia. Etiketin tulisi olla rohkea, tavalla, joka kuvastaa meidän oluita ja yleensä tapaamme toimia. Valinnan aika tuli ja olimme päättäneet olla rohkeita ja poiketa perinteisestä olutetikettityylistä, sitähän me olimme myös suunnittelijoilta tilanneet. Valitsimme Aino-Maria Vuotin suunnitteleman etiketin. ”Etiketti kuvastaa vinkeää otetta hyvin perinteisiin nojaavassa olutmaailmassa. Oluissamme tulee olemaan rohkeitakin makuyhdistelmiä ja se on koko toimintamme suola. Etiketin rohkea ja poikkeava muotokieli kuvastaa hyvin panimomme tuotteita.”

Kun päätös oli tehty, oli aika laittaa oikeat tekstit, nimet, alkoholipitoisuudet ja muut tarpeelliset asiat kohdalleen. Projekti oli pitkä ja vei muutaman kuukauden, kaikki osapuolet tekivät luonnollisesti myös muita juttuja tämän rinnalla. Lopputulos näkyy pulloissamme. Aino-Maria suunnittelee panimollemme uusia juttuja jatkuvasti ja töitä riittää: pitää painattaa paidat, lasinaluset, hanalätkät, festarilakanat… Yhteistyö pelaa oikein sujuvasti, vaikka välimatkan takia kommunikoimme lähinnä sähköpostitse ja chatissä.

Olemme nyt katselleet etikettiämme jo useamman kuukauden ja palautettakin ollaan saatu. Erinomaista työtä – kiitos Aino!

Makuasioita, Kippis!

PS. R-logon on viimeistellyt oman ideamme pohjalta taasen Joona Louhi, samasta koulusta =)

This entry was posted in Panimo and tagged , . Bookmark the permalink.

5 Responses to Etiketit ja päätöksenteon vaikeus

  1. zepi© says:

    Helppo oli tunnistaa sekä Metsän henki että Amerikan serkku Sellon Sittarin hyllystä viime perjantaina. Vihdoinkin näitä löysin kaupasta, kun Syystoberissa ihastuin Kesäkolliin sekä Metsän henkeen. 🙂 Viikkoa aiemmin sunnuntaina Ison Omenan Sittarissa ei ollut yhtäkään pulloa…lienee rikkaat eteläespoolaiset vieneet kaikki…

    Mielestäni pullojen etiketit erottuvat edukseen muista oluista…ja ovat melkeinpä ainoita läpinäkyviä etikettiä (toisin kuin panimomestari kertoo…ja tämä on minun mielipide, koska en ole niin tarkkaan katsellut kaikkien pullojen/tölkkien etikettejä 🙂 ), joka on eduksi. 🙂 …joskus etikettikin vaikuttaa ostopäätökseeni, täytyy maistaa uutta. 🙂

    Kiitos hienoista oluita…kippis!

  2. Malty-J says:

    Puoli Seitsemän ohjelmaa katsoessa huomasin,
    että näyttääpä pullot hyvältä TV:ssä!

    Studio valot laittaa värit todella hehkumaan.

  3. Visentti says:

    Vaimo nappasi tänään Museokadun Anton&Antonista ruokakassiin Metsän henkeä ja Amerikan serkkua molempia pullollisen – maukkaita ja mukavia juomia molemmat! Naapurin panimomestaria lainaten “kotimaisten massapanimoiden tuotteet ovat tasalaatuisessa mauttomuudessaan ja yllätyksettömyydessään suomalaisen insinöörityön mestarinäytteitä”. Nämä teidän tuotteet ovat todellakin mestarinäytteitä aivan muunlaisesta osaamisesta:)

    Laatutavaraa, kiitoksia!

    • Visentti says:

      Etiketti oli siis valintaperuste – lupaus laadukkaasta ja omalaatuisesta oluesta lunastettu!

      • Malty-Jari says:

        Oikein, oikein mukava kuulla. Juuri tuo on ollut koko idea… oluissa on jotain erilaista, kuten inkiväärit, kuusenkerkät jne ja näin ollen haluttiin tuoda se esiin myös etiketin designissa. Hienoa, että palikat osuivat kohdalleen. Kiitos palautteesta.