Erikoista olutta?

Platon sanoi, että ”oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely”. Näihin sanoihin on helppo yhtyä, kun on ollut Jarin mukana tekemässä uutta pienpanimoa. Rekolan Panimoa perustettaessa on tullut opittua paljon uutta paitsi ihan oluen tekemisestä (varsinkin kun ei siitä oikein mitään tiennyt), niin myös oluesta itsestään.

Matkalla on tavattu paljon oluen ystäviä ja on ollut hauska huomata, kuinka eri tavalla ihmiset suhtautuvat olueen. Yksille se on pelkkä tienesti, toisille olut on yksi juoma muiden joukossa, mutta joillekuille olut on suorastaan intohimo, johon liittyy paljon tunnetta. Näitä ”beerheadejä” on ympäri maailmaa ja jokainen meistä tuntee sellaisen. Hämmentävintä on kuitenkin ollut kohdata ihmisiä, joilla on intohimoinen suhde johonkin suuren panimon lager-olutmerkkiin. Siinä on markkinointi onnistunut aivopesussa täydellisesti.

Onneksi ajat ovat muuttuneet siitä, kun lager-fanaatikot pitivät kaikkia muita oluita ”väärinä” oluina, jolloin keskustelu oluen mausta oli hieman hankalaa. Nykyään tiedostetaan jo laajalti (myös lager-fanaatikoiden keskuudessa), että olutta on monenlaista ja kaiken oluen ei tarvitse olla sitä samaa. Suomessa onkin nykyisin tapana kutsua näitä maukkaampia peruslagerista poikkeavia oluita erikoisoluiksi.

Tästä päästäänkin seuraavaan ihmetyksen aiheeseen. Olutpanimon pystytyksen aikana olenkin ruvennut miettimiään, että mitäs se ”erikoisolut” oikeasti on? Onko se erikoisen hyvää olutta? Onko siinä jokin erikoinen ainesosa, joka tekee siitä erikoista? Mistähän koko sana erikoisolut on tullut? Miksi lager ei ole erikoisolut?

Suomen markkinoita ajatellen logiikka on tietysti selvä: kun 97 % myydystä oluesta on peruslageria, niin onhan sen 3 %:n pakko olla jotain erikoista. Mutta isompaa kuvaa katsoessa joutuu toteamaan, että Eurooppahan on täynnä erikoisolutpanimoita. Englannissakin yksistään on n. 1600 erikoisoluen tekijää. Tosin jos englantilaiselta pubiasiakkaalta kysyy, että onko hänen kädessä oleva bitter erikoisolutta, niin eiköhän vastaus ole kieltävä. Tai jos Belgiassa tai Saksassa kysyt tarjoilijalta erikoisolutta, niin oluen sijasta saat ihmetteleviä katseita. ”Hullu suomalainen”.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että maailmassa ei oikeastaan ole erikoisoluita – on vain erikoisen hyviä oluita ja sitten niitä tavallisen hyviä oluita. Jokaisella on varmasti oma näkemys siitä, mikä on sitä erityisen hyvää olutta. Me Jarin kanssa tietysti uskomme omaan panimoomme kuin pukki sarviinsa ja voimme vakuuttaa, että meiltä saa vain erikoisen hyviä oluita.

Baarissa tavataan!

Malty-Juha

This entry was posted in Panimo and tagged , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Erikoista olutta?

  1. Harri says:

    Tulee jutustasi mieleen takauma vuosien takaa, jolloin oli jo ensimmäiset ravintolapanimot tulleet myös tänne. Poikkesimme duuniporukan kanssa sellaisen ja minä sekä toinen oluista tietävämpi saimme ylipuhuttua parin tilaamaan paikan omaa olutta, joka oli meidän mielestämme erittäin onnistunutta. Maistettuaan ostostaan oli kommentti “pitkä on mun olut” ylipuhuttujen lausuntona ja tuoppi kiersi rinkiä, kun ei heille maistunut.

    Ilmoitelkaahan missä ja milloin tuotoksianne riittää maisteltavaksi, koska vaihtoehdot kiinnoistaa allekirjoittanutta itse myös kotioluita kokeilevaa kanssakulkijaa.

  2. Malty-Jari says:

    Heh, näinhän se menee.
    Aivan varmasti ilmoitellaan sekä täällä että Facebookissa kun oluet päätyvät kauppoihin, suorastaan huudetaan 😉