Ensimmäinen pano

Ensin pitää pyytää anteeksi: Lupailin yli viikko sitten, että kirjoittaisin jutun ensimmäisestä panosta viikonloppuna…
Onneksi en maininnut, että minä viikonloppuna  😉

Touhutessa hujahti reilu viikko, mutta nyt voi pitää yhden toimistopäivän. Alla siis luvattu juttu Rekolan Panimon tyyliin:

Ensimmäinen oikea pano:

Päivä alkoi juoksentelemalla ympäri pk-seutua. Tukusta mausteita ja vehnää, Petikosta YTM:ltä cip-pumppu ja tukkutorilta Vihannespörssistä lisää tuoreita mausteita.

Seuraavaksi panimolle ja vedet kuumaksi.
Reseptin tarkistus, mäskäyskattilan lämmitys, mallassäkkien laskeminen ja lämpöjentarkastus. Maltaat olivat osaksi vehnää ja tulevat Lahdesta rouhittuna, joten säkit auki ja kaukaloon odottamaan kierrenostimen käynnistystä.

Kun kaikki oli kohdallaan, niin kello läheni jo yhtä.
Pumppu käyntiin ja vettä mäskipönttöön hydraattorin kautta. Mikä lienee oikea nimi tuolle vekottimelle… Sellanen, mistä mallasrouhe putoaa kierrenostimella pönttöön ja pudotesaan siihen sekoittuu vesi. Mäski siis sekoittuu aika iisisti, eikä kuivia paakkuja löytynyt oikeastaan ollenkaan. Tämä meni suht helposti, mutta jostain syystä meidän pienimmät 2-vaihe pumput ei aina lähde pyörimään, kun napsauttaa virrat päälle.

Pumppu saa virran, mutta ei pyörähdä. No, kokeilemalla oppi tämänkin vian, ettei moottori lähde pyörimään kuin noin joka toinen kerta. Jos jumittaa, niin ruuvarilla pitää pyöräyttää vähän moottorin takaa sellaista kumilaippaa (tuuletin), niin silloin lähtee aina. Se vaan välillä sammutettaessa jää niin tiukkaan paikalleen, ettei seuraavalla kerralla jaksa käynnistyä. Kun sitä väkisellä meisselillä pyöräytää, niin löystyy tuntuvasti ja sit myös heti pyörähtää.
Tästä tuli pitkä selostus pikku viasta, mutta aiheutti myöhemmässä vaiheessa melkosta jumppaa. Jos joku tietää, mikä vialla, niin kertokaa ihmeessä.

Mäskit siis pöntössä. Sekoittelin välillä ja mittailin lämpöjä. Tuppasi jäämään kylmemmäksi kuin oli tarkoitus… Laitteiston opettelua.
Normi 90 minuutin jälkeen tein joditestin, joka ei aivan vakuuttanut, joten annoin vielä puolituntia lisäaikaa.

Siivilöintilaitteisto valmiiksi ja vierre valumaan.
Kierrätin jonkun verran, mutta siiviläpohja toimi ok ja aika pian pystyi aloittamaan vierteen keräyksen keittokattilaan.

Sitten tuli haasteita. Vierre kerätään ensin astiaan, johon on yhdistetty pumpun automatiikka, eli kun astia täyttyy, niin pumppu tyhjentää sen ja sammuu odottamaan seuraavaa täyttymistä. Paitsi, että edellä mainittu ongelma tuli tähänkin pumppuun… Lähinnä tarkoitti sitä, että piti seisoa vieressä ja mikäli pumppu ei käynnistynyt, katkaisin siitä virran ja pyöräytin ruuvarilla moottoria ja virrat takas päälle. Tämä toistui vähän väliä seuraavan kolme tuntia, eli tuli melko pitkä siivilöintivaihe.
Muutaman kerran sain aluksi lämpöset vierteet päälleni, kun vahingossa väänsin ohi kiirehtiessä kierrätysventtiilin auki.  😉

Pumppujen temppuiluista huolimatta vierre tuli kerättyä keittokattilaan. Jälkiveden sokerit olivat alhaiset, eli siivilöintiprosessi keräsi sokrut hyvin talteen. Tuttavien varoitteluista huolimatta keräsin hiukan liikaa vierrettä talteen ja vierrevahvuus näin ollen jäi alas. Tämähän tarkoitti pidempää keittoa, jotta saisin haidutettua tarpeeksi vettä.

Katkerohumalat punnattiin ja lisättiin keiton alussa. Kannet isosti auki, että myös haihtumista tapahtuisi ja täytyy myöntää, että muutaman tunnin keiton jälkeen oli melko kosteat tilat panimossa. Keitto venyi pitkäksi, jotta saatiin kantavierre kohdalleen. Ensi kertaa varten oppi heti sen, että näillä isommilla laitteilla haihtuminen ei ole lähellekkään samaa luokkaa kuin pienillä kotivehkeillä. Pitää vaan kerätä tarkemmin se vierteen määrä jo alussa.

Kello läheni puolta yötä, kun keitto oli lopuillaan ja heitin aromihumalat ja mausteet vierteeseen. Maut olivat kohdallaan, joten siinä mielessä kaikki oikein hyvin. Whirlpooli päälle ja kunnon kierteet liemeen. Hetken asettumisen odottelu ja jäähdytys sekä siirto käymisastiaan. Nämä sujuivat hienosti ja nopeasti. Lämmöt sai jäähdytyksessä asettumaan nätisti kohdalleen, vanha kunnon akvaariolasiin liimattava lämpömittari jäähdyttimen ulostulossa helpotti hommaa kovasti. Hiivaus ja homma hanskassa.

Tai no, ei ihan. Pitihän ne mäskin roippeet lapioda, keittokattila pestä ja muut systeemit puhdistaa. Eka pano vei kokonaisuudessaan noin 13 tuntia ja siihen lisäksi alun ja lopun järjestelyt. Kaiken kaikkiaan pitkähkö päivä ja olo oli väsynyt, mutta onnellinen.

Käyminen alkoi pian ja oli todella, todella aktiivinen. Lämpöjen säätely oli käymisen aikana haasteellista ja meinasi karata liian korkeaksi, joten niiden kanssa piti olla tarkkana. Muutaman päivän käymisen jälkeen ainakin maistelun perusteella vaikuttaa lupaavalta. Makuasioita, Kippis!

This entry was posted in Panimo and tagged , , . Bookmark the permalink.

Comments are closed.